Ahdistus iskee välillä. Pahinta on yö ja sen valvotut tunnit.
Mietin jo lapsena, että miksi juuri minä join sitä lipeää. Miksi minulla on tällainen arpi vatsassa. Miksi ei noilla toisilla. Häpeää ja piilottelua. Koin olevani erilainen.
Nykyiset pelkoni liityvät lähinnä siihen , että en voi syödä tukehtumisen pelossa. Kurkkuni ahtauma on 10cm pitkä ja aukko on pieni. Hitä laajennettin ja tuntuu, että joka laajennuksen jälkeen nielemisongelmat alkavat aina pikemmin kuin aiemmin. Eli taas jonkin ajan kuluttua syön ja oksennan. Toivottavasti kurkkuuni ei juutu niin paljon sapuskaa et tukehdun . Mut jos näin käy on se kait jonkin suuremman tahto kuin mun.
Jos kurkkuani aletaan korvata keinokurkulla niin se olisi tätä syömistä ja oksentamista koko ajan. Siis jos tää juttu pysyy suht koht tällaisen kun nyt niin ok. Voin vielä syödä itse .... YES. Sitten kun nieleminen ei suju niin letkulla kait. Lapsena mulla oli sellainen ratti vatsassa ja sen kautta kaadettin mahaan ravintoa ettei tarvinnut niellä. Joku utelias huonetoveri avasi kerran tuon putken korkin ja kuin siin sit ... pyörryin ja muuta en muista.
Oon elos ja toivottavasti saan unen taas ensi yönä etten jää näitä pohtimaan liikaa. Kiitos tän blogin et saan purkaa näitä ajatuksia jonnekin . pois sisältäni.
Maaria - 2011
Kommentit