Enkeli saapui aamuvarhaisella -
hiljaisin askelin -
kosketti poskea ja se sai värähtämään.
Oli ollut pitkä ilta sairaalassa - yksin olin tullut sieltä kotiin takaisin -
- uni oli antanut levon vasta aamuyöllä.
Oliko aamu viileämpi kuin eilen - vai oliko jokin muuttunut.
Rauhallinen aamu ilman kiirettä ja hälinää - vain hiljaisuuden ääni.
Enkelin läsnäolo tuntui tutulta - lapsuuden aamulta.
Istuin keinutuoliin ja kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia.
Ystäväni enkeli lähti hiljaa - yhtä hiljaa ystäväkin - jäin tänne yksin - mutta kera oman enkelin.
Maaria -10
Kommentit